Päähänpistosta parkkiksen kautta pakuun
Heinäkuinen ilta mökillä. Tuulee, istut sisällä tuvan pöydän ääressä Facebookia pläräten. Silmiisi osuu erään vaellusryhmän postaus: Ruotsin ja Norjan Lappiin vaeltamaan? Siltä istumalta laitat viestiä:
Heippa! Outdoor Siskoissa ”mainostamasi” syyskuinen vaellus Ruotsin ja/tai Norjan maisemissa ja vaellusseura kiinnostaisi kovasti, samoin kuin yhteisajo kohteeseen. Olen 50+ helsinkiläinen, paljon yksinkin vaellellut Suomen Lapissa, Alpeilla, Dolomiiteilla ja Espanjassa. Ruotsissa olen aikoja sitten mennyt Nikkaluoktasta Abiskoon, Norja vielä käymätön. Pärjään ja viihdyn hyvin itsekseni, mutta erityisesti aamuisin ja iltaisin voisi olla kiva höpötellä jonkun kanssa. Omat päivämatkat vaihtelevat 0 ja 30 km välillä kelistä, fiiliksestä ja seurasta riippuen. En suorita ja teltta mieluisin aina paitsi jos tupa sattuu matkalle päivien sateissa. Olen (yksin)yrittäjä ja pystyn järkkäämään työni ja siten myös reissun ajankohdan joustavasti. Terveisin Sirje
Elokuun lopulla matkustat junalla Ouluun ja tapaat Prisman parkkipaikalla ihmisen, jonka kanssa olet vaihtanut muutaman viestin ja jutellut kerran. Hyppäät retkipakuun, jossa vietät seuraavat kahdeksan tuntia pelkääjän paikalla ja yön jakaen kapoisen laverin. Sataa.
Norja on kaunis – niin sanotaan
Aamulla paku jää parkkiin. Sataa. Paniikkipakkaat rinkkaan turhaa tavaraa. Lähdette. Rinkka painaa. Manaat fyssaria, joka lupasi ”todennäköisesti vaellukseen mennessä kivuttoman olkapään” mutta sai aikaan sen lisäksi ikävän tunteen lavassa. Ihmettelet norjalaisia mökkejä. Millaista täällä on talvella? Ovatpa norjalaiset reippaita, tänne ei pääse autolla.
Eteen, ylös, alas, ylös. Askel, kaksi, sata, kymmenentuhatta, kolmekymmentätuhatta. Pähkinöitä, Snickers, vettä. Kaikessa harmaudessaan kaunista. Varmasti kauniimpaa ilman harmautta.
Telttapaikka löytyy ihan liian myöhään etkä jaksa uuden teltan pystytyksen kanssa tuskailtuasi edes kokata. Haukkaat palan salamipötköstä, syöt kolme keksiä. Et pese hampaita. Sataa. Möngit kuivaan ja lämpimään makuupussiin. Nukahdat.
Heräät. Sataa. Möngit kuivasta ja lämpimästä makuupussista ja kosteasta teltasta aamutoimiin. Vessa (as if), puuro, kahvi, (märkä) teltta pakettiin, kamat (märkään) rinkkaan. Menoksi.
Toista sama kolme päivää. Kolmannen päivän päätteeksi eteen tulee ylitsepääsemätön joki. Olet läpimärkä alusvaatteita myöten. Manaat mutavellisiä polkuja ja elämänvalintojasi.
Onko Ruotsissa kaikki paremmin?
Muutos suunnitelmiin. Käännös takaisin. Gállanjohkaa ei voi ylittää, ei kiertää, eikä varsinkaan kahlata vyötäröön yltävien kuohujen läpi. Vedät kylmät ja märät vaatteet päälle ja suuntaat kohti 10 kilometrin päässä olevaa Ruotsia.
Ja kappas. Aurinkohan se siellä hannuhanhimaassa pilkottaa. Hymyilyttää. Otat kuvia. Istahdatte hiekkarannalle syömään lounasta. Sinä syöt pähkinöitä ja Snickersin, vaellustoverisi keittelee kunnon lounaan. On keitellyt joka päivä, satoi tai satoi kaatamalla.
Päädytte yöksi STF:n majalle, jossa maksatte lyhytsanaiselle tupaisännälle 300 kruunua saunomisesta. Saunassa on ahdasta ja se tuoksuu uudelle. Sen ovat rahoittaneet jotkut ruotsalaiset paikkaan ihastuneet massimiehet. Juttelette siitä, miten ruotsin kielessä ei ole vastinetta sanalle ”löyly”. Peset itsesi ja toiset alushoususi.
Nukahdat teltassa äänen, joka syntyy kun hiiri on löytänyt tyhjän keksipakkauksesi.
Umpikuja nro 2
Ruotsin puolella törmäätte paitsi tuhansiin Kungsleden-tallaajiin, myös tiheään pajukkoon. Plan B:n (plan A jäi siihen norjalaiseen jokeen) toteuttaminen edellyttäisi viidakkoveistä. Teette taas U-käännöksen ja palaatte Kungsleden-virtaan tallaamaan. Note to self: polku kartalla ei tarkoita kävelymahdollisuutta maastossa.
Yövytte päivätuvan pihalla. Koska vessa (kuin vessa) on aina plussaa.
Aamulla tuvan penkiltä löytyy ranskalainen mies. Syötte yhdessä aamiaista ja päädytte juttelemaan pitkät pätkät Euroopan rautateistä ja Etelä-Afrikasta.
Näet naalin
Sitten se tapahtuu. Aurinkoinen päivä. Sellainen, jolta syksyinen Lappi näyttää kaikkien maiden Lappi-mainoksissa. Idylliin kuuluvat saamelaiskylät, vesiputokset, turkoosit vuoristojärvet, ruskan värejä heijastavat leppoisasti soljuvat joet. Et enää kyseenalaista elämänvalintojasi.
Kohtaatte tsekkiläisen miehen, joka hehkuttaa Lappia. Erityisesti suomalaista autiotupasysteemiä. ”You don’t get how special this is.” Niinpä.
Illalla istut ylhäällä vuorenrinteellä ruotsalaistuvan näköalavessassa ja näet naalin. Vaellustoverisi hehkuttaa näkemääsi, sinua harmittaa että se olit sinä eikä hän, joka naalin näki. Hän olisi arvostanut sitä huomattavasti enemmän.
Naiset painavissa rinkoissaan
Viimeisenä iltana olette valloittaneet pikkuriikkisen tuvan. Koska eihän sinne enää ketään tule. Kunnes tulee. Kolme läpimärkää suomalaisnaista kantaen valtavia rinkkoja. Kolmesta kaksi on toiskertalaisia. Rinkoista purkautuu erilaisia luksustavaroita kuten untuvatossuja, fleeceoloasuja ja Raamattuja.
Teette naisille tilaa. He tekevät tuvasta saunan. Koska saunassa nukkuu huonosti, pystytät teltan kaatosateessa. Norjassa sataa aina?
Teltassa keittelet nuudeleita ja herneproteiinia. Kymmenes illallinen nuudeleita ja jotain. Jotain vaihteluväli on ollut tomaatti-baslika- tai juusto-parsakaalipussikeitto jauhelihalla tai herneproteiinilla. Et usko enää ikinä syöväsi puuroa proteiinijauheella, pähkinöitä, Snickersejä tai nuudeleita.
Nukahdat oudon Yesteryearin tahtiin.
Seuraavana iltana nukahdat saunanraikkaana puhtaisiin valkeisiin hotellilakanoihin.
***
Mitä tällä vaellusturinalla on tekemistä B2B-sisällöntuotannon kanssa? Tosi vähän, mutta siitä vähästä seuraavaksi.